Viikon Koirakuvassa on aiheena tällä kertaa salaisuus ja mulla on oikein tarinakin siitä mun salaisuudesta
Oonkin jo aikasemmin kertonu siitä jutusta, mutta sillon se ei ollu vielä varmaa, että onkse salaisuus vai ei..

Ja tarina alkaa
Kaikki ehkä muistaa sen tapauksen, kun multa hukku se heijastinliivi ja jäi vaan se kaulaosa jäljelle siitä liivistä..
No mami sai tänään älynväläyksen ja päätti munkin puolesta, että lähetään ettiin sitä liivinjämää..
Se idea oli mamilta pelkkää uteliaisuutta siitä, että mihin mä olin jääny kiinni niin pahasti, että se liivi ylipäätään repes..

Suunnistettiin sinne ryteikköön missä mami mut tapas sen jälkeen, kun olin päässy eroon siitä retkusta ja nyt mami meni pitemmälle, ku aikasemmilla kerroilla jolloin se on käyny sitä metsästämässä ilman tulosta.
Se maasto missä mentiin niin oli aluks sellasta risukkoo ja huomasin, että mami lensi siellä parikin kertaa aika lahjakkaasti kärsälleen, mutta en ollu huomaavinani vaan menin omia polkujani  

Mentiin vaan syvemmälle ja syvemmälle sinne mettikköön, eikä mami nähny siitä liivistä jälkeekään...mä olisin tietysti voinu opastaa mamin sen jäljille, mutta en halunnu, kun siitä olis tullu kuitenkin ylimäärästä mäkätystä..

Sit mami luovutti ja rupes suunnistaan takasin sinne polulle mistä oltiin sinne mettään menty.
Jouduin vielä kaiken lisäks hihnaankin ja sit meille tuli erimielisyyttä siitä, että mihin suuntaan pitäis lähtee, kun mä vedin vasemmalle ja mami oikeelle.


Mami sit voitti sen narunvedon ja seurasin sitä pitkin hampain.
Mami pyöri ainakin 20 min. siellä edestakasin, eikä se löytäny enää sinne meiän lenkkipolulle vaan talsi ihan päinvastaseen suuntaan ja tultiin sit sellaselle aukiolle, joka me kyllä tunnettiin, ettei me niinku eksysissä oltu 

Palattiin sit takasin sinne ryteikköön ja taas mami otti johdon käsiinsä, eikä kallistanu korvaansa mun vastaväitteilleni  
Ja niinhän siinä sitten kävi, että aikani mamin perässä seikkailtuani tultiin jälleen siihen samalle aukiolle 

Kolmas kerta toden sanoo ja takasin ryteikköön ja nyt mami oliki viisas ja anto mun johdattaa meitä ja eihän siinä menny, ku 5 min. ja oltiin siä meiän polulla ja ihan samassa kohtaa mistä oltiin sitä liiviä lähetty ettiin 

Ja se heijastinliivin arvoitus on sit mamin puolesta loppuunkäsitelty ja jää mun onnekseni ikuiseksi salaisuudeksi