Viikon koirakuvahasteessa on aiheena omien polkujen kulkija ja musta tää aihe oli aika vaikee, kun oon jo mielestäni moneen kertaan mainostanu miten mä kuljen omia polkujani välittämättä mistään säännöistä tuon taivaallista
No ehkä mä yritän kuitenkin saada jotain juttua aikaseks mun kulkemistani poluistani, jossa on ollu sekä ylämäkee, että alamäkee
Alukshan mä elelin vapaana poikana eikä mitkään hihnat haitannu mun menooni.
Mutta sit tapahtu ihmisten mielestä jotain sopimatonta ja niin jouduin narun jatkoks
Mutta ei sekään silti niin kamalaa ollu, kun pääsin silti reissaamaan erilaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin.
Ilmeisesti mä oon käyttäytyny sen verran hyvin, että pääsen taas nykyään lenkillä ollessani vapaasti juoksemaan jos ei olla missään ihmisten ilmoilla
Täytyy vaan toivoo ettei mami saa tietää mitä kaikkee mä puuhastelen sillon, kun se ei nää mua sen puolen tunnin aikana minkä yleensä vietän teillä tietymättömillä ja hermostutan mamin ihan paniikin partaalle
Ja mikä olis kauheinta niin se, että se sais taas päähänsä laittaa mut joka käänteessä narun jatkoks..
Mutta mä en voi kertakaikkiaan sille mitään, kun vainu tulee nenään niin se on sitten mentävä, tykkäs mami kyttyrää tai ei
Kommentit