Tänään mä jouduin taas muistojen valtaan, kun posti toi mulle tai oikeestaan se oli mamille niin sellasen jäsenlehden, joka oli siltä porukalta, jotka oli järkänny sillon sen koiraleirin millä mäkin olin mamin kanssa
Niin siis me selattiin sitä yhdessä mamin kanssa ja sit yhessä kohtaa mami repes nauraan ihan sikana ja, kun katoin, että mitä se siinä kohtaa näki niin melkein häpesin, ku näin, että me oltiin siinä lehden sivulla
En mä siis itteeni hävenny vaan mamia, kun senkin täyty ängetä niihin leirin olympiakisoihin, vaikka olisin mä yksinki osannu tollasista esteistä loikata ja sekin vielä, että mamin täyty hypätä metrin korkeudelle, vaikka toi rima on noin alhaalla...Varmaan kaikki nauro sille
Tai siis hyppäshän kaikki muutkin omistajat koiriensa kanssa noista esteistä, mutta ei ihan noin huomiota herättävästi
Toi kuva oli siinä lehdessä mustavalkosena, mutta mami kävi pöllimässä ton värikuvan sieltä seropien foorumilta ittelleen
Aika mairitteleva kuvateksti oli muuten ton kuvan alla siinä lehdessä ja mä voin kopsata sen tähän, vaikka mua niin nolottaaki..
Ketteryys oli valttia olympiaradalla niin koiralla kuin omistajallakin!
Mun ajatukset matkas sit taas sinne leiriaikaan ja muistelin sitä leirin kohokohtaa, kun mä mun Remu-veli tavattiin ja muisteltiin niitä meiän yhteisiä lapsuusaikoja
Kommentit